Turun puretut talot -kirjasarja on nyt valmis. Kun vuonna
2007 aloittelin sarjan ensimmäisen osan kirjoittamista, en voinut mitenkään
aavistaa projektin kestävän näin pitkään. Hyvä niin, sillä urakka olisi todennäköisesti
jäänyt aloittamatta, jos olisin arvannut sen vaatiman valtavan työmäärän.
Neljä ensimmäistä osaa julkaistiin kahden vuoden välein,
mutta viimeisen ilmestymiseen kului kolme vuotta. Näin siksi, että kahden
viimeisen osan väliin osui muitakin paljon aikaa vieneitä projekteja kuten
Punainen Turku 1917–1918 ja Elämää 1940-luvun Turussa.
Sarja on sikäli ainutlaatuinen, ettei mistään muusta Suomen
kaupungista ole tehty vastaavaa kattavaa selvitystä puretusta rakennuskannasta.
Tätä voi pitää varsin erikoisena, sillä käytännössä kaikissa suurissa
kaupungeissamme koettiin 1950- ja 1960-luvuilla valtava purku- ja
rakentamisaalto, joka muutti kaupunkien keskustojen ilmettä radikaalisti.
Turkua ja Tamperetta pidettiin 1960-luvulla usein kaikkein
pahimpina purkajina, mutta asiassa kunnostautuivat varsin hyvin myös Helsinki,
Hämeenlinna, Kuopio, Pori, Oulu ja moni muu kaupunki. Suomalaisten valtavaa
intoa päästä eroon vanhasta kulttuuriperinnöstään voi näin jälkikäteen vain
ihmetellä.
Rauno Lahtinen: Turun
puretut talot 1–5, Sammakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti