Turun puretut talot 2 -kirjan kirjoittaminen oli yllättävä tai oikeastaan lähes tyrmistyttävä kokemus.
Toki jo tiesin, että Turusta on purettu paljon. Mutta tuhon täydellisyys ja varsinkin nopeus esimerkiksi Multavierun- ja Aninkaistenkadun tienoilla on häkellyttävää.
Vuonna 1955 otetuissa valokuvissa esittäytyy idyllinen puutalokaupunki. Vuonna 1960 siitä ei ollut jäljellä juuri mitään. Sama toistuu kaikkialla kirjan käsittämällä alueella: Kauppiaskadulla, Läntisellä Pitkäkadulla, Humalistonkadulla, Kristiinankadulla.
Viiden–kuuden vuoden aikana lähes koko keskustan rakennukset purettiin. Suuri osa oli puuta, mutta joukkoon mahtui paljon kivitalojakin. Mitään sääliä ei tunnettu eikä suojeluvaatimuksia juuri kuultu.
Jos 1950-luvun lopulta jotain purettavaa jäi, nekin menivät pääosin 1960-luvun alussa.
Kirjan vanhoja valokuvia on suorastaan vaikea tunnistaa Turuksi, sillä useimmissa ei ole jäljellä juuri mitään nykyturkulaiselle tuttuja kohteita. Kuvan taustalla näkyvä tuomiokirkon torni voi olla ainoa viite siitä, että kuva on tosiaan Eerikin- tai Aninkaistenkadulta. Onneksi sentään edes kuvat ovat jäljellä.
Kirja julkistetaan 22. syyskuuta 2011. Esittelen kirjan aineistoa ainakin seuraavissa tilaisuuksissa:
Turun kaupunginkirjaston Studio 6.10. klo 14
Turkuseuran Föritupa 12.10. klo 19
Nuorten taide- ja toimintatalo Vimma 13.10. klo 18.30
1 kommentti:
Mutta, jollei tiedä kaupungin menneestä voi todeta ruotsalaisvierailijan tapaan "Jag måste säga att jag blev imponerad av bebyggelsen i staden som kändes som en väl avvägd blandning mellan dåtid och nutid. Det känns att det här är en stad som värnar sin kulturhistoria men samtidigt ser till att skapa ny kulturhistoria hela tiden."
Lähetä kommentti