tiistai 25. elokuuta 2009

Siivuna vai palana?

Koko kesä mediassa on jauhettu vaalirahakohusta. Vasta lihatiskikohu sai vaalirahat unohtumaan. Eikä ihme – mikään ei myy paremmin kuin kunnon ruokaskandaali.

Kaikki entiset lihatiskityöntekijät kiirehtivät nyt lehtiin kertomaan toinen toistaan kauheampia tarinoita siitä, miten vanhasta kirjolohesta pestiin Vimmillä taas tuoreen näköinen.

Muistan itsekin joskus muinoin 90-luvulla ihmetelleeni lähikaupan lihatiskillä seisseitä kuivettuneita makkaransiivuja ja epäilyttävän pieneksi silpuksi jauhettua sika-nautaa. Eivät vissiin olleet kauppaan ihan vastikään tullutta tavaraa.

Sittemmin lihatiskillä töissä ollut kaverini valaisi minua siitä, mitä kaupan takahuoneessa todella tapahtuu. Taisin sen jälkeen karttaa lihatiskejä aika monta vuotta.

K-kaupan Väiski vannoi muinoin, että lihatiski on k-kauppiaalle oikein kunnia-asia. Juu, niin se olikin: kovimman kunnian tosin sai se myyjä, joka onnistui kauppaamaan pahaa aavistamattomalle asiakkaalle viikon ajan tiskillä seisseen vihoviimeisenkin roiskeen. Hävikkiä ei saanut tulla.

Lihatiskikohu unohtuu ensi viikkoon mennessä, kun Ilkka Kanervan Nova Kiinteistökehitykseltä saamia synttärilahjoja aletaan karhuta takaisin korkojen kera tai Vappu Pimiä saa sikainfluenssan. Media toimii usein kuin lihatiski: samat vanhat kohut voidaan sitten taas nostaa tuoreena lööppeihin parin vuoden päästä, kun joku jälleen löytää lihapaketistaan homeisen sisäfileen.