keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Tuntematon pömppömaha

Voisiko olla niin, että talouden taantuma näivettää myös aivotoimintaa?


Kansa on hädin tuskin selvinnyt pömppömahakohun aiheuttamasta shokista, kun nyt kriisi on iskenyt keskelle Vienonen-Karpela-Saarela-jne:n tuoretta hääonnea.


Tuskin maltan odottaa tietoa siitä, mikä kriisin aiheutti. Murtuiko kynsi vai löysikö Tanja pehkostaan harmaan suortuvan?


Tiedonvälityksen pinnallistumisen vastakohdaksi päätin itse tehdä suurteon, jota olen vältellyt jo neljännesvuosisadan ajan.


Luin Tuntemattoman sotilaan.


Sotakirjallisuus ei ole koskaan ollut sydäntäni lähellä, joten tartuin urakkaan talvella hammasta purren. Muutama viikko siinä vierähti, mutta lukukokemus paljastui yllättävän palkitsevaksi. Se pisti pömppömahakohut omaan arvoonsa.


Luku-urakan aikana tosin paljastui, että yllättävän harva tutuistani oli kirjaa lukenut. Ja minä kun aina luulin olleeni melkein ainoa.


Toinen suurteko oli käydä pitkästä aikaa Turun kaupunginteatterissa. Kolme tuntia Bertold Brechtiä kävi sekin suururakasta. Kaukasialainen liitupiiri -näytelmän valinta päänäyttämön vetonaulaksi osoittaa teatterilaisilta aivan poikkeuksellista uskoa kansan korkeaan teatterimakuun. Kansa vastasi jättämällä katsomon puolityhjäksi.


Suurteko? Kyllä vaan: olin jo ehtinyt unohtaa, miten epämiellyttävät teatterin tuolit ovat. Niskaa särki vietävästi vielä muutama päivä teatterinautinnon jälkeenkin. Jos olisin Mia Nuutila, niin niska-hartiakohu olisi jo vallannut Suomen lööpit.