keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Oikeutta torille

On Turussakin sentään vielä jotain oikeutta jäljellä.

Turun hallinto-oikeus kumosi tänään kaupunginvaltuuston aikoinaan tekemän päätöksen Torinkulman asemakaavan muutoksesta Turun Kauppatorin kulmassa.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei uusrenessanssityylisen Cafe Noir -rakennuksen purkaminen täytä rakennetun ympäristön vaalimisen vaatimusta. Viereisen puutalon säilyttämistarvettakaan ei ollut kunnolla tutkittu.

Tilalle oli tarkoitus rakentaa 9-kerroksinen talo, joka olisi peittänyt näköalan torilta tuomiokirkolle. Vastaavan kokoisia monstereita ei keskustaan ole tehtykään enää vuosikymmeniin.

Jos joku olisi keksinyt purkaa nuokin Torinkulman talot jo 1960-luvulla, ei asiasta olisi tarvinnut edes keskustella. Se olisi ollut läpihuutojuttu.

Siksi on suorastaan ihme, että talot ovat säilyneet 2000-luvulle. Niiden luulisi olevan aivan erityisessä suojeluksessa. Käsittämätöntä, että Turun torin kannalta näin keskeisen ja ainutlaatuisen miljöön hävittämistä enää nykyään keksii joku edes suunnitella.

Enkä muuten vielä löisi vetoa sen Toriparkinkaan puolesta. Kun rakentamaan päästään aikaisintaan vuonna 2012, niin siihen mennessä ehtii tapahtua vielä paljon...

perjantai 16. tammikuuta 2009

Pistä paremmaks!

Tuleva kulttuuripääkaupunki Turku tempaisee talvella 2009 niin että ryskyy ja rytisee.

Eilinen lehti kertoi, että Mikaelin ja Martin sivukirjastot suljetaan pikaisella aikataululla. Lisäksi Wikeström & Krogiuksen kiistelty jugendtalo sai purkuluvan.

Ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustajaeukko, kun jo näkee silmissään lehtiotsikot tyyliin "Turun tauti palaa".

Jos sivukirjastojen sulkemisesta syntynyt säästö tosiaan on julkisuuteen kerrottu 100 000 euroa vuodessa, touhu on täysin järjetöntä. Enemmän kuluttaa jo yksi kulttuuripääkaupunkivuoden projekti. Vertailun vuoksi: kaupunginjohtajan palkka lienee vähintään 120 000 euroa vuodessa.

Oma sivukirjasto on todellinen kulttuurilaitos tuhansille asukkaille, varsinkin lapsille ja vanhuksille, jotka eivät noin vain pääse lähtemään pääkirjastoon asti. Pois vain kirjasto ja kulttuuritarjonta tuollaisilta, istukoot kotona katsomassa telkkaria.

Niin ja se Wikeströmin sininen talo. Ehdin jo jossain haastattelussa sanoa Turun purkuaallon olevan onneksi ohi. Täytyy ilmeisesti päivittää tiedot.

Samaan aikaan on menossa vuoteen 2011 liittyvä Tule mukaan -kampanja, joka nettisivujen mukaan "herättelee turkulaisia pohtimaan omissa kaupunginosissaan, miten piristää oman alueensa elämää". Kunniamainintoja myönnetään tahoille, jotka "edistävät positiivista kulttuuritahtoa".

Pistä paremmaks -haastekampanja puolestaan kannustaa kaupungin henkilöstöä ja laitoksia haastamaan toisiaan talkoisiin kulttuuripääkaupungin hyväksi.

Tuo ei varmaan kaipaa enää edes mitään ironista loppukommenttia.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Kun Suomi putos puusta...


Vieläkö muistatte ajan, jolloin maito oli milkkiä?

Kyseessä oli tietenkin Valion klassinen Milk Energy -kampanja 1980-luvulla. Se samainen, jolle sitten kävi hassusti kun musta maitopoika Ben Johnson jäi kiinni dopingista ja koko kampanja pistettiin hyllylle.

Sitten Ismo Alanko vielä teki laulun, jossa kerrottiin kuinka Suomi putos puusta. Silloin maito oli milkkiä, pilkkisaalis pakasteita ja yöt blackiä.

Nyt Valio luottaa retron voimaan. Vanha kampanja on kaivettu koipussista ja Ben Johnsonin tilalle haalittu kokonainen alppimaajoukkue. Tarkoituksena on tuoda kolme-nelikymppisille mukavat muistot mieleen.

Ikävä kyllä mieleen tulevat ennemminkin 1980-luvun ylilyönnit. Siis hullut ökyvuodet, jolloin suomalaisilla oli rahaa kuin roskaa ja kohti talouden jyrkännettä juostiin olkatoppaukset heiluen, mutta laput silmillä. Puhumattakaan siitä Ben Johnsonin doping-kohusta.

Hätkähdin kauhusta, kun muutama päivä sitten näin ensimmäisen kerran Milk Energy -logon tv-mainoksessa, vieläpä urheilulähetyksen keskellä. Olisipa hauska tietää millaisella summalla Poutiainen on saatu Johnsonin seuraajaksi.

Kampanjan aloittamisesta on varmaan päätetty jo hyvissä ajoin ennen kuin taantumasta oli tietoakaan. Milk Energy tuo nyt elävästi mieleen sen, että 2000-luvulla lähes koko maailma on elänyt samaan malliin kuin suomalaiset 1980-luvun hulluina vuosina. Kaikkea kivaa on ostettu, velaksi totta kai. Sitten syöksytään kuiluun, jollaista ei vielä pari kuukautta aiemmin ymmärretty olevan olemassakaan.

...kaikki kävi äkkiä.