Löytynyt: kaatopaikka

Historiantutkija saa harvoin aikaan tuloksia, joista on aivan konkreettisia seuraamuksia.

Niinpä yllätyin iloisesti, kun huomasin pari päivää sitten aamun lehdessä, että jotain oli sentään tullut tehdyksi.

Vuonna 2002 pyysin nimittäin lehtijutussa turkulaisia soittamaan minulle ja kertomaan missä sijaitsi kaupungin pääkaatopaikka 1930-luvulla. Etsiskelin sitä väitöskirjaani varten.

Vanhan pääkaatopaikan sijainti löytyi helposti, mutta samalla soittelijat kertoivat muistakin unohdetuista kaatopaikoista. Yksi niistä oli nykyinen Vasaramäenpuisto Kupittaan eteläpuolella. Sinne vietiin kaikenlaista moskaa aina 60-luvun puoliväliin saakka. Paikalla oli oikein kaupungin työmiehiä ohjailemassa toimintaa, mutta mitään virallisia papereita tämmöisestä toiminnasta ei ole löytynyt.

Kirjoitin löydöstäni sitten jutun Turun Sanomiin, kerroin siitä ympäristönsuojelutoimistossa ja raportoinpa vielä pariin muuhunkin paikkaan. Ja kas kummaa, nyt 7 vuotta myöhemmin lehdessä kerrotaan, että entinen kaatopaikka-alue tullaan peittämään puolen metrin paksuisella multakerroksella.

Hyvä hyvä. Turun mittakaavassa tämä on erittäin nopeaa toimintaa! Mahtaakohan muillekin löytämilleni vanhoille kaatopaikoille käydä ennen pitkää yhtä onnellisesti…?

Kävely puistojen Turussa

Torstaiaamuna 30.10.2008 julkaistaan uusi kirja Kävely puistojen Turussa. Kirja esittelee Turun keskusta-alueen puistot ja puistikot. Tarkempi esittely löytyy osoitteesta http://users.utu.fi/ralahti/puisto.html

Turun puistoista tuli yhtäkkiä ajankohtaisempi aihe kuin vielä kirjaa viimeistellessäni elokuussa osasin arvata. Tämän päivän Turun Sanomat nimittäin kertoo, miten useita puistoja ollaan muuttamassa asutuskäyttöön.

Asemakaavapäällikkö Timo Hintsasen mukaan tarkoituksena on ottaa "vähemmän aktiivisia puistoja" rakennuskäyttöön. Samalla jäljelle jäävän puistoalueen virkistyskäyttöä on tarkoitus aktivoida.

Jaa. Kenen kannalta katsottuna puiston pitäisi olla aktiivinen? Suuri osa puistoista on juuri metsää, pensaikkoa ja niittyä, joissa voi liikkua rauhassa. Lisäksi nämä vähemmän aktiiviset puistot muodostavat viherkäytäviä, jotka ovat oleellisia monien eläinlajien kannalta. Puistot pienenevvät ja pirstaloituvat rakentamisen myötä, jolloin kasvi- ja eläinlajisto köyhtyy.

Kirja keskittyy keskusta-alueen puistoihin, eivätkä nämä nyt julkisuuteen tulleet suunnitelmat koske niitä. Vartiovuoren puistoalueen puolesta on nähty sen verran kiivaita kamppailuja viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, että ihan kevyesti ei keskustapuistoja enää uskalleta pienentää.

Parantamisen varaa olisi silti keskustassakin. Esimerkiksi puistojen talvikunnossapitoa on vähennetty jatkuvasti. Puolalanmäen puistoalueen uudistamista on suunniteltu nyt jo ainakin viiden vuoden ajan, mutta ensimmäistäkään uutta kasvia ei mäellä vielä ole nähty. Puisto saa rapistua rauhassa.

Ja jos taloustilanne alkaa pian ahdistaa kaupunkia toden teolla, viheralueet saattavat hyvinkin olla säästölistan kärkipäässä. Niinhän kävi 1990-luvun laman aikanakin. Patsaiden puhdistukseen ei nykyiselläänkään tahdo riittää varoja.

Uudet kaavoitussuunnitelmat ovat lehden mukaan saaneet jo paljon kielteistä palautetta. Hyvä niin. Jos joku ei vielä ole huomannut miten upeita ja historiallisesti arvokkaita viheralueita Turussa on, toivottavasti uusi kirja herättää loputkin kaupunkilaiset puolustamaan puistojamme!

Turun omakotikirja

Tiistaina 9.9.2008 julkaistaan uusi kirjani Turun omakotikirja, jonka kirjoitin yhdessä Jouni Kallioniemen kanssa.

Kirja kertoo turkulaisen omakotiasumisen historiasta. Alkuun lähdetään 1800-luvulta, jolloin Turun ympäristöön syntyi uusia esikaupunkeja. Tarina etenee halki sota-aikojen, rintamamiestalojen ja lähiörakentamisen vuosikymmenten. Lopuksi pohditaan omakotiasumisen nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Kirjaa voi ostaa Turun Pientalojen Keskusjärjestö ry:n toimistosta osoitteessa Rauhankatu 16 B sekä Turkuseuran Föripuodista Sairashuoneenkatu 1.