sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Historian hirveä tuomio

Rakas blogi,


olen laiminlyönyt sinua tällä viikolla, mutta vannon että olen ollut ihan oikeasti kiireinen.


Ensinnäkin maanantaina otin osaa mielenosoitukseen, jossa vastustettiin Turun toriparkkia. Pakkasesta huolimatta paikalla oli ainakin 300 henkeä. Hienoa!


Aimo Massinen tosin kirjoitti eilen Turun Sanomien kolumnissaan, ettei ymmärrä lainkaan toriparkin synnyttämää suurta vastarintaliikettä. Turussa pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, eikä riidellä ”lillukanvarsista”.


No, olen istunut tämän viikon tiiviisti kaupunginarkistossa tutkimassa vanhoja 1960-luvun kaupunginvaltuuston pöytäkirjoja. Niistä on helppo lukea, miten käy, kun kukaan ei puutu tällaisiin triviaaleihin pikkujuttuihin.


Melkein kaikki rakennukset, jotka vain joku keksi ehdottaa purettaviksi myös saivat purkuluvan. Raitiovaunu lopetettiin, kadut levennettiin parkkipaikoiksi. Kaavamuutoksia hyväksyttiin liukuhihnalta. Yhteen hiileen puhallettiin, mutta kovin viihtyisää jälkeä ei kyllä saatu aikaiseksi.


Torin ympäristö tuhottiin jo 1960-luvulla, nyt olisi sitten vielä tuhottava se henkiin jäänyt torielämäkin. ”Turun kaupungin nykyisten rakentajien tuomio historian lehdillä tulee olemaan hirveä”, totesi eräs valtuutettu vuonna 1962 pidetyssä kokouksessa viitaten Turun keskustan purkutahtiin.


Yhtään vähemmän hirveä se ei tulisi olemaan Kauppatorin hävittäjille.


Niin että eiköhän jatketa sitä mielen osoittamista.


1 kommentti:

katrisarlund kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, Rauno! Onneksi on teitä historioitsijoita antamassa perspektiiviä ja muistuttamassa faktoista. Olisipa meillä kyky ottaa opiksemme. Ei vain näytä olevan.

Katri