keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kiinni ajassa

Olen usein miettinyt, miltä tuntuu asua Suomessa osaamatta lainkaan englantia. Mainoslauseet, liikkeiden nimet ja ruokalistat ovat täynnä nimiä ja lauseita jotka eivät avaudu millään lailla, vaikka asuu kotimaassaan.

Nykyään pääsen samaan tunnelmaan helposti. Törmään kaikkialla viesteihin, joita en tajua ollenkaan.

Tehdessäni aamulla taivalta tihkusateessa töitä kohti, lueskelin ohi mennen iltapäivälehtien lööppejä.

En ymmärtänyt niitä.

Huomaan asuvani maassa, joka on täynnä minulta salattuja asioita. Jossain vaiheessa olen tippunut kehityksen kelkasta. Lööpissä kerrottiin Vappu Pimiän liiton olevan nyt ohi. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka voisi olla Vappu Pimiä. Tunne on sama kuin Turkin-matkalla: lehden lööpissä näyttäisi lukevan jotain tärkeää, mutta en ymmärrä mitä se on.

En liioin tunne nimeltä yhtään BB-talon asukasta tai Idols-finalistia, tämän vuoden Miss Suomi on minulle tuntematon enkä tiedä tangokuninkaallistenkaan henkilöllisyyttä. Tv-sarjojen näyttelijät saattavat näyttää etäisesti tutuilta, mutta heidän nimistään minulla ei ole mitään tietoa. Parikymmentä vuotta sitten yksikään vakavasti otettava lehti ei olisi edes kirjoittanut sarjojen juonipaljastuksia, nyt lehdissä ei muusta puhutakaan. Sorry – ei kiinnosta.

Pääministerilläkin on kuulemma uusi morsian, mutta en tiedä kuka hän on. Urheilijoista tunnistan muutamia, listojen kärkisijoilla keikkuvista bändeistä harvemman. En liioin tiedä, minkä merkkiset farkut ovat nyt in.

Selattuani uusinta Suosikkia tajusin senkin, että siinä esiintyvät henkilöt ovat joko minulle tuntemattomia tai sitten totaalisen kiinnostamattomia. Nyt ymmärrän hyvin, miksei vanhempiani ja heidän ikätovereitaan aikoinaan kiinnostanut pätkän vertaa se, mistä musiikista minä pidin, vaikka se oli minun maailmani tärkein asia.

Pidin eilen luennon, jonka kuulijat olivat syntyneet varmaan joskus noin vuonna 1987. Heillä ei ole muistikuvia kylmästä sodasta, 80-luvun kimmellyksestä ja hädin tuskin 90-luvun lamastakaan. Mutta he varmaan tietävät kuka on Vappu Pimiä. Mahtoivatko he saada jotain irti nykypäivästä vieraantuneen ikälopun sedän horinoista?

Entä pitäisikö minun yrittää päästä uudelleen kiinni nykypäivään vai sanoa lopullisesti hyvästit lööppien ja saippuasarjojen henkilöille?

3 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Luin itse tyttäreni Suosikkia pari kolme viikkoa sitten ja julisteessa komeili Queen - aivan samalla tavoin kun ensimmäisessä itse ostamassani Suosikissa joskus 1975 - 1976!

Luovuksissa kirjoitti...

Aivan uusi kieli on myös nuorten chateissä käyttämät kummalliset lyhenteet, joista ei tajua yhtään mitään...

Jukka kirjoitti...

Hei Rauno!

Eipä hätää, kaikkea voi oppia. Parempi kuitenkin on pysyä jollakin tavalla ajassa kiinni.

Kuitenkin tärkeintä on asenne nuorempia kohtaan - ja miksei tietenkin myös vanhempia. Sillä pääsee pitkälle, ja kun toinen osapuoli on huomannut sen, niin silloin yhteistyökin on helpompaa. Itse keski-ikää lähestyvänä koitan olla sortumatta vähättelyihin, mikä monilla on valitettavasti ongelmana.

Se, miksi kirjoitin tästä, johtuu tasan siitä, että osaat suhtautua kaikia kohtaan kunnioittavasti ja olla rehellinen sekä asiallinen. Arvostan sinua tosi paljon! :) Pysy siis sellaisena kuin olet!