torstai 27. marraskuuta 2008

Puolalanpuiston helmi


Sain juuri painotalosta eteeni laatikolliset uunituoretta kirjaani Puolalanpuiston helmi – As. Oy Päivölä 100 vuotta. Kirja kertoo turkulaisen jugendtalon tarinan vuodesta 1908 nykypäivään. Päivölähän sijaitsee Puolalanpuiston laidalla Turun taidemuseon takana.

Työtä kirjan parissa riitti, mutta perinpohjainen tutustuminen yhden talon historiaan oli historioitsijalle todella kiinnostava tehtävä. Pöytäkirjoista näkyy, miten taloyhtiö on selvinnyt historiamme eri vaiheista kuten sisällissodasta tai pula-ajasta. Kaupungin historia tulee tutkijaa lähelle ja herää eloon.

Päivölän tapauksessa taloyhtiö oli erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä talossa otettiin käyttöön erikoisia ratkaisuja kuten yhteiskeittiö, keskuslämmitys ja vesiklosetti. Kaikki ajan suuria uutuuksia. Yhtiön perustaneet olivat todella edistyksellistä joukkoa.

Papereista näkyi sekin, miten talon tulevat asukkaat pystyivät jo taloa suunniteltaessa vaikuttamaan tuleviin asuntoihinsa ja rakennuksen ulkoasuun. Jos arkkitehdin suunnitelma ei miellyttänyt, asunto-osakeyhtiön väki määräsi piirroksiin muutoksia. Jugendrakennuksetkaan eivät siis ole vain arkkitehdin omia luomuksia, vaan työ on vaatinut mittavan määrän kompromisseja. Päivölän tapauksessa arkkitehti Alexander Nyström sai kuitenkin aikaan todella upean lopputuloksen, Puolalanpuiston helmen.

Turussa riittäisi taloyhtiöitä, joiden arkistoihin olisi todella kiinnostavaa päästä käsiksi – jos vain aikaa riittäisi. Jokaisella talolla olisi kerrottavanaan oma selviytymistarinansa. Parhaimmillaan tuloksena on aivan uudenlaista tietoa lähimenneisyydestä.

Esimerkiksi juuri ilmestyneessä kirjassa Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1930–50 kerrotaan, että "Suomessa rakennettiin jo 1920-luvulla rakennuksia, joissa oli keskuskeittiö". Vuosilukua voi hinata reippaasti taaksepäin, sillä Päivölään suunniteltiin yhteiskeittiö jo vuonna 1908. Asukkaat kuuluivat ruokaosuuskuntaan: ruoka valmistettiin alakerran keskuskeittiössä, mistä se nostettiin hisseillä asuntoihin. Varsinaista omaa keittiötä ei asunnoissa edes ollut. Systeemin juuria ei siis kannata etsiä ainakaan 20-luvun helsinkiläisestä tai tukholmalaisesta funkkisarkkitehtuurista tai Neuvostoliitosta. Päivölä ei tiettävästi edes ollut Turun ainoa yhteiskeittiöllinen talo.

Mitäköhän muita salaisuuksia taloyhtiöiden arkistokaapeista löytyisikään? Joka tapauksessa toivotan onnea Päivölän seuraavalle sadalle vuodelle.

Ja kirjaa voi muuten ostaa Turkuseuran Föripuodista osoitteessa Sairashuoneenkatu 1.

Ei kommentteja: