tiistai 25. marraskuuta 2008

Elämä hallintaan

Maailma tukehtuu tavaraan, tukehdutko sinäkin?

Tavaran paljous alkoi ahdistaa minua viimeistään 10-vuotiaana 1970-luvun lopulla. Sain mielestäni liian paljon joululahjoja ja tunsin syyllisyyttä. Nykypäivän lasten lahjavuoriin verrattuna paketteja oli toki vähän ja ne olivat halpoja: suklaarasia, pehmolelu, värityskirja, rannekellonhihna, ehkä jopa sukset.

Sittemmin tavaran määrä on alkanut aiheuttaa yhä pahempaa ähkyä. Ja aika monella muullakin närästää.

Kauppalehden tuoreessa Optio-liitteessä (kaikista maailman lehdistä...) on juttu "Nyt riittää!", jossa tavaravuoriin kyllästyneet kansalaiset pohtivat keinoja päästä ostamisen oravanpyörästä. Maailma pelastuu, kun kulutus loppuu. Lehdessä ei tosin mainita, että siitä seuraa myös lama.

Hyvä vaihtoehto kuluttamiselle olisi tietysti perustaa omavarainen alpakkatila Kuusamoon, mutta ihan kaikki eivät voi niin tehdä. Olen allerginen laamaeläinten karvalle.

Optio-lehden esimerkkihenkilö pisti pystyyn tavaroita lainaavan nettipalvelun ja ajelee nyt henkistyneenä polkupyörällä tai istuu cappuccinolla trendikahvilassa antamassa haastatteluja siitä miten maailma pelastetaan. Ja työskentelee toisinaan Osuuspankissa asiantuntijana ja suunnittelee nettisivuja. Tavallinen työelämä kun oli siis niinku niin booring, kun ei ollut tarpeeksi aikaa lumilautailulle.

En ole oikein vakuuttunut. Jos kuluttamisen vähentäminen edellyttää menestyvän nettifirman perustamista, asiantuntijahommia ja vähän internetsivujen suunnittelua siinä sivussa, ei juttu ole kovin monen ulottuvilla. Päinvastoin, se kuulostaa sietämättömän trendikkäältä, "tuotteistetulta paolta", kuten lehdessä se ilmaistaan.

Trendeistä viis, sillä aitous on nyt muotia. Jokaisen pitää toteuttaa omaa juttuaan, uraputkesta on päästävä pois. Tosin en kudo, leivo, istu lukupiirissä enkä asu puutalossa, joten en ole riittävän aito: katu-uskottavuutta ei ole. Olen aivan liian kiireinen, jotta ehtisin opetella virkkaamaan omat piponi. En osaa lumilautailla, en uskalla vuorikiipeillä enkä kehtaa pomppia parkouria.

Mutta onneksi lehden mukaan muotia on myös olla vapaaehtoisen vaatimaton ja jättäytyä freelanceriksi. Surffaan siis sittenkin kuuman muotiaallon harjalla!

En tosin muista koskaan "jättäytyneeni" freelanceriksi. Niin vain kävi, kun alkoi kirjoittaa kirjoja. Mutta Optio-lehteä siteeraten olen "ottanut elämäni omaan hallintaan". Yliopistohan on pullollaan elämänsä hallintaan ottaneita freelancer-apurahatutkijoita, jotka seuraavat vierestä kun naapurihuoneen virkasuhteinen tutkija joutuu kärvistelemään uraputkessaan hädin tuskin nelinkertaisella palkalla. Sääliksi käy uraihmistä!

Oman elämän hallitsijoita tulee yhä lisää, kun yliopisto syytää maistereita ulos putkesta kiihtyvällä tahdilla. Kun muuta työtä ei ole, aletaan toteuttaa omaa juttua jatko-opiskelijana lähes olemattomilla apurahoilla, joista kilpaillaan veren maku suussa. Rakennusliike Skanska ilmoitti juuri tänään työpaikkojen lopettamisesta. Taisi sieltäkin tulla Suomeen 600 oman elämänsä haltuun ottanutta freelanceria lisää.

Vielä jäi tosin kaivertamaan yksi pieni kysymys. Jos kaikki vain lainaavat toistensa vanhoja tavaroita, ajelevat kiireettä ympäriinsä polkupyörällä, fiilistelevät doppio espresson äärellä ja toteuttavat "omaa juttuaan", niin kuka täällä tekee työt? Tällä viikolla on vaikuttanut siltä, että ainakin katujen hiekoitus on jo ulkoistettu Kiinaan.

Ei kommentteja: