perjantai 5. syyskuuta 2008

Rakennussuojelua

Luet juuri blogini ensimmäistä sivua. Tarkoituksena on erityisesti kommentoida aamun lehdissä vastaan tulleita asioita, mutta yhtä hyvin aivan mitä mieleen juolahtaa. Tervetuloa valppaan dosentin blogin vieraaksi!

Ensimmäinen aihe löytyy Turusta: kaupungin rumimmaksi rakennukseksi usein valittu Kelan talo Eerikin- ja Eskelinkadun kulmassa on sitten suojeltu. Hienoa! Limanvihreä kuutio jos mikä on omaa aikaansa eli 1970-lukua hyvin kuvaava rakennus.

Tänä vuonna olen tosin matkaillut Saksassa ja Puolassa. Niissä yritetään suurilla kustannuksilla rakentaa uudestaan muinoin tuhoutuneita arvorakennuksia. Suomessa ja varsinkin Turussa sen sijaan purettiin hienot rakennukset ensin pois ja suojellaan nyt niiden tilalle nousseet rumilukset, jotka järkyttävät kenen tahansa ohikulkijan sielunelämää. No, suojelupäätöksellä voidaan ainakin estää kaikki keskustelut siitä, että Kela purettaisiin ja sen tilalle joskus rakennettaisiin uudelleen paikalta purettu upea Rouvasväenyhdistyksen talo.

Kelan talon suunnitelleen arkkitehti Ehojoen muuhun tuotantoon kuuluu muun Turun Yliopistonmäen ikimuistoisen ahdistava Juslenia, jonka pikainen purkaminen on ollut jo useiden opiskelijapolvien haaveena. Kuten arvata saattaa, se on mukana Turun maakuntamuseon laatimassa suojelutavoitelistauksessa.


Helsingin kaupunginhallituksen Osku Pajamäki on huolestunut koululaisten asettamisesta pituusjärjestykseen. Hän oli suorastaan järkyttynyt huomattuaan, että tällaista sadismia edelleen harjoitetaan Suomen koululaitoksessa.

Pitkänä koululaisena olin alaluokilla ylpeä, kun pääsin jonon pisimpään päähän. Myöhemmin taas yritin hiukan huonontaa ryhtiä terveystarkastuksissa, jotta en olisi ollut luokan pisin. Paikka jonon päässä ei ollut lainkaan houkutteleva ajatus varsinkaan jumppatunnilla.

Mutta entäs sitten Pajamäen tilalle ehdottama aakkosjärjestys?! Silkkaa terroria: Aaltonen pääsee aina jonon eteen, Virtanen taas jää aina hännille. Loppupään oppilaat alkavat vihata nimeään, joka pakottaa aina hännänhuipuiksi. Mureneeko pikku-Virtasten itsetunto? Eikä se Aaltonenkaan välttämättä nauti aina ensimmäisenä olemisesta.

Kirjailijana tiedän, että aakkosten alkupäässä kannattaisi olla. Ensimmäiset huomataan, listojen loppupäätä ei niinkään. Saman ovat huomanneet monet firmatkin, jotka yrittävät epätoivoisesti päästä aakkosten alkuun: on ABC-huoltamoa, AAA-siivousta ja AR-kukkaa.

Eli onko oppilaiden asettaminen aakkosjärjestykseen nyt sitten jotenkin parempi idea kuin pituusjärjestys? Mikä tahansa järjestykseen laittaminen voi olla joillekin traumatisoivaa.

Ei kommentteja: